Viikinkiajan lasketaan alkavan pohjanmiesten hyökkäyksistä Brittein saarille 700-luvulla. He eivät ilmestyneet tyhjästä, vaan todennäköisesti tätä edelsi pitkä rauhanomaisemman rinnakkaiselon kausi. 800-luvun aikana skandinaavit lähtivät kuitenkin aggressiivisesti laajentamaan elinpiiriään kohti hajoavaa Frankkien valtakuntaa ja Itä-Euroopan jokia. Sanalla viikinki viitattiin näihin retkiin ja niille lähteneisiin. Itseään viikingeiksi kutsuvaa kansaa ei ole ollut. Pelin historiallinen viitekehys on siis viikinkiaika (800-luvun alku). Maantieteellisesti peli sijoittuu nykyisen Tanskan lähialueille.
Viikinkiretket toivat Skandinaviaan suuria rikkauksia. Retkillä yhdistyivät joustavasti kaupankäynti ja väkivaltaiset ryöstöt. Molempien ytimen muodosti ihmisten orjuuttaminen, skandinaavien vaurauden lähde. Suuri osan ryöstetyistä orjista myytiin eteenpäin, mutta osa vietiin pohjoiseen palvelemaan vapaita isäntiä ja emäntiä. Siellä orjan osa oli tehdä raskasta työtä ja mahdollisesti tulla surmatuksi osana omistajansa hautajaisia. Pelin yksi keskeinen teema on orjuus: orjien ottaminen, orjien pitäminen ja orjana eläminen.
Elävien lisäksi myös kuolleiden ja erilaisten henkiolentojen läsnäolo oli keskeinen osa skandinaavien maailmankuvaa. Kaikki vainajat eivät matkanneet Heliin, kuolleiden maille, vaan osa jäi asumaan hautoihinsa. Joskus elävät lähtivät heitä etsimään, joskus kuolleet palasivat elävien keskelle. Arkielämässä tärkeitä olivat paikanhaltijat ja maan alla asuvat kääpiöt. Henkiolentojen voimallisinta laitaa edustivat aasat ja vaanit kuten Freyr, Freija, Odin ja Thor. Kaikkien edellisten kanssa käytiin kauppaa uhraamalla arvoesineitä ja eläviä olentoja. Pelin toinen keskeinen teema on kuolema: kuolleiden muistaminen, elävien keskelle palaavat kuolleet ja näiden kanssa asioiminen.
Viikinkiajan ihmiset elivät jatkuvasti muuttuvien suhteiden verkostossa, jossa kukaan ei voinut luottaa turvattuun elantoon. Keskusvalta oli heikko ja kirjallinen kulttuuri ohutta. Maine oli tärkeä niin yksilölle kuin yhteisölle, koska sen pohjalta arvioitiin luotettavuutta ja tehtiin sopimuksia. Hallussapito määritti omistusoikeutta, mutta niin myös kyky perustella omia vaateita vetoamalla sukuyhteyteen. Myöhemmiltä vuosisadoilta meille säilynyt saagakirjallisuus on muistuma suullisena perimätietoina eläneistä perusteluista. Pelin kolmannen teeman muodostavat maine, jälkimaine, muistitieto ja näiden manipuloiminen.